flunssa tai mikälie on selätetty nyt. Kai. Ainakin olo on parempi.
Työpuolella nysvään ja nyherrän jotain pientä. Pikkuhiljaa, että siitä jostain pienestä riittäisi oikein pitkäksi aikaa tekemistä.
Joku rytmiryhmä on kokoontunut täällä eilen: ovat tumpelot rikottaneet vedenkeittimen kannen. Kaikenlaista hampuusia!

Eilisen merkintäni jälkeen ryhdistäydyin kovasti, varasin ajan tarhaantutustumiselle ja neuvolakäynnille. Kuinka monta kertaa kannattaa käydä päiväkodissa ennen kuin homma alkaa?
Viimeksi kun muksut ovat menneet hoitoon, he ovat olleet puolipäiväisiä. Silloin ei paljoa etukäteisvisiittejä tehty, kun tarha-aika itsessään oli niin lyhyt, muutama kerta käytiin katsomassa paikkoja. Sitä edellisellä kerralla piti aloittaa tutustumisella ja puolipäiväisyydellä, vaan jouduinkin töihin aikaisemmin kuin luulinkaan: lapset aloittivat suorinvartaloin, yksintein. Se oli kova koetus.
Ja vaikka kävisi kuinka monta kertaa hyvänsä, on aina edessä se ensimmäinen kerta, jolloin on kuitenkin päästettävä irti ja hypättävä sekaan vain.
Isosisko ilahtui kun sai kaupasta eskarihousut. Isoveli sai kouluhousut. Pikkusisko kysyi suu valmiiksi itkunkureissa: "mitkä nää mun housut sit on". Tietenkin pörris-housut. Päiväkotiryhmän mukaan. (toim.huom: nimi saattaa olla muutettu...)

Kuka muuten keksii nimiä noille päiväkotiryhmille? Onko olemassa joku virkamiestaho joka pohtii, tekee ehdotuksia ja äänestää päiväkotiryhmien nimistä?
Ehdottaisin mm. Riiviöt, Hurjimukset, Epelit, Kauhukakarat ja Tahmatassut - kaikkien näiden ikisöpöjen Nallekarhujen, Pikkupörriäisten ja Muuminkien tilalle.
Tyttöjen uuden päiväkodin nimestä tulee mieleen pikemminkin vanhainkoti. Nimi on tyyliä Iltarusko. Tai Elonkorjuu (toim huom. niin nämäkin).
Vaikka kai ne olisivat aika mauttomia vanhainkotien nimiksi. Ehkä tässä yritetään jotenkin vedättää viattomia: joku nimistökeksijä on keksaissut loistavan nimen vanhainkodille, se on todettu mauttomaksi ja sitten on vaihdettu päittäin nimiä. Jossain päin Suomea on sitten virkeä vanhussäilyttämö nimeltään Säpäkät tai Alkuajat.

Olen ajautumassa kohti vaatetuskriisiä. Koska keskimäärin työyhteisössä kukaan ei kiinnitä minkään valtakunnan huomiota siihen, mitä päälläni on, epäilen että olen kadottamassa senkin vähäisen pukeutumistajun, mitä minulla on koskaan ollutkaan. Jos sitä on ollut.
Ja meitä lähestyy juhlavansorttinen tilaisuus.
Pukukriisi alkoi siitä, kun tajusin, että olin kaseerannut syrjään entiset niin kovasti linttaanastutut tyylikkäät kenkäni. Tarvitsen siis kengät.
Joita en voi ostaa, ennen kuin olen päättänyt, miten pukeudun. Kovasti komeroa penkomalla olen löytänyt kaksi mahdollisuutta. Ja eilen kävin äitykän luona mallaamassa kansallispukua - sehän on aina passeli vaatekappale. Ihan hyvä, parempikin kuin olin olettanut, kunhan en kovasti hengittele.
Eettismoraalista tukea saadakseni yritin haastaa keskustelua aiheesta hraHakkaraisen kanssa: "että minkä mä näistä nyt laitan päälle?" "no jotain mikä sopii mun puvun kanssa", vastasi tuo.
Niinpä.

**

ps myös kampaajakriisi uhkaa. Luottokampaajani on kadonnut. Ovessa oli tyly lappu vain.