onko siitä tosiaan kahdeksan vuotta?
Tapasin kaupassa opiskelukaverin, massu somasti pömpöllään, kakkososa tulossa. Ykkönen on kolmivuotias, Pikkusiskon ikäinen. Kaveri harmitteli: ei vappua, ei kuohuviiniä, ei piknikkiä... Minä poimin omppuja pussiin ja totesin, että dementia alkaa vaivata; en ole osannut moisia kaivata enää vuosiin. Kahdeksaan vuoteen.
Kahdeksan vuotta sitten vappuaattona olin sairaalassa. Kopassa sänkyni vieressä tuhisi pieni ihmisenalku. Sairaalassa oli ruokana nakkeja ja perunasalaattia. Nälkä jäi, piti hakea äitien kaapista viiliä pitkin yötä. Maito pakotti rinnoissa.
Toukokuun alkupäivinä tulimme kotiin, taivaalta satoi isoja lumirämmäleitä. Eikä sen jälkeen enää koskaan mikään ollut samoin kuin ennen.

**

Kahdeksan vuotta!

**

Ulkona on petollisen kaunista ja järkyttävän kylmää.
Aamulla soi puhelin: "täällä hölpöti-pölpöti, pölpööstä hei!" (onkohan kuuloni huono, en tahdo saada puhelimessa aina selvää?) Jäin odottamaan jutun juonta: lehtimyyntiä tai jotain lapsiin liittyvää. "Osallistuit meillä tällaisiin arpajaisiin, ja olet voittanut hölpöti-pölpötin ja pöön. Sitä on kahta lajia, pölö-pölö ja höpö-höpö, kumman valitset?"
Minähän en ikinä voita mitään.
Ja kaikista päivistä juuri tänään, miksi juuri tänään? - laitoin jalkaani nyrkkipaja-halpatuotanto-brandilenkkarit. Kun se voitto pitää lunastaa paikallisesta eko-luomu-reilukaupasta.
Kehtaanko lähteä sieltä ostamatta jotain reilua luomua?
Voi itku: käyn aina hiplaamassa reiluja luomutavaroita, joita hankin heti kun minulla on varaa olla tiedostava.
Ja mitä edes voitin? hölpötipölpötin?

**

Rupean kaffelle ja rääppimään.

**

ja kirjalistaa päivittämään.