aurinko paistaa, linnut laulavat.
Olen enemmän kuin hyvällä mielellä: saan lapset vihdoin pois laitoselämästä. Jostain syystä - odottavan aika kai on pitkä - ovat viimeiset viikon koulussa ja päiväkodissa tuntuneet kovin raskailta. Pikkusisko on ruvennut itkemään aamuin-illoin tarhaanmenoa, Isosisko on heitellyt koulukirjoja normaaliakin enemmän, jumppakamppeiden pakkaaminen on ollut haasteellista.
Tuntuu helpottavalta ajatella, että lapsilla on kesäloma edessä. Vielä viikon ajan lajittelemme heitä oikeisiin osoitteisiin, kunkin omalle päiväleirilleen - sen jälkeen ollaan vain.
Työ2:n pomon mukaan minulla on 40 pitämätöntä lomapäivää, jotka on hoidettava pois alta ennen elokuun loppua.  Herrakerhon työ puolestaan edellyttää verstaalla käymistä säännöllisesti; kieltäydyn hoitamasta työasioita kotona. Jos käyn kerran viikossa verstaalla ja pidän neljäkymmentä päivääni, voin olla lomalla juhannuksesta koulujen alkuun.
Olisipa mahtijuttu!
Täytyy vielä syöttää ajatus herrakerholle.

*

Myhistelen itsekseni: kevään hankesuunnitelma meni läpi ja etenee nyt höyryjunan lailla herrakerhon innokkaissa mutta kukaties taitamattomissa käsissä.
Olen ruvennut pohdiskelemaan: olisikohan tämä tie jo nähty? Löytyisiköhän jostain tällaiselle laiskanpulskealle humanistille sopivaa 3/4-päiväistä hommaa? Kumpi ylipäätään painaa vaa'assa enemmän: työn väljyys ja sen tuomat edut vai olisiko työn haasteellisuudella suurempi merkitys?

*

Tarkoitus on kesän mittaan keikauttaa huusholli uuteen uskoon - kunhan vain saan hraHakkaraisen lietsottua toimintaan. Tai edes valikoimaan kanssani tapetteja ja muita tykötarpeita.
Minulla on suurpiirteinen visio. Puuttuu vain toteuttaja, työkalut ja finanssi.
Ei melkein mitään siis.

Tuoliprojekti seisoo harmillisesti, en ole viikkoon ehtinyt edes ajatella asiaa.

Haluaisin lähteä kotiin.