normaali verstasaamu, paitsi että adhd-henkisesti en suinkaan keskittynyt siihen kaikkein kiireisimpään ja akuuteimpaan, vaan rupesin sorvaamaan toisaikaisia. Tulivatpahan tehtyä nekin.
Loppupäivän -lupaan ja vannon- keskityn siihen mihin kuuluukin. Nakutteluihin.

*

Lähikirjastolla oli eilen lastentapahtuma: isot lähtivät sinne ja Pikkusisko jumppaansa.
Kirjastoillan päätteeksi arvottiin lukupalkintoja lapsille - oli aivan ihanaa, kun kirjastotäti tiesi jokaisen lapsen nimeltä.

Lainasin itselleni taas kasallisen kirjoja, vaikka kotona on keskeneräisiäkin.
Otin bussilukemisekseni Fynn: Setä Jumala, täällä Anna. Olen lukenut sen kymmeniä kertoja, viime kerrasta lienee ainakin kymmenen vuotta, ehkä enemmänkin.
Tuli ihanan kodikas olo.
"Ihmisen ja enkelin ero on helppo: enkelissä on suurin osa sisäpuolta ja ihmisessä on suurin osa ulkopuolta"

Viikonloppuna päättelin uopuuden hienon slipoverini lisäksi Tapani Tukiaisen Salkutta lentelevä sherpa. Tukiaisen ensimmäinen vaelluspäiväkirja Suuntana Base Camp oli jonkin verran siedettävämpää luettavaa kuin tämä sherpa-eepos. Vaelluspäiväkirja tämä ei mielestäni ollut: lähinnä kirja kertoi Tukiaisen vaelluksellaan näkemistä unista, niiden merkityksestä hänen elämässään ja siitä, kuinka hän esittelee vaimolleen kaikki ne paikat, joissa on edellisellä vaelluksella käynyt (mukaanlukien joku kivenkökkyrä, jonka alle hän aiemmalla vaelluksellaan hautasi ripulikohtauksessa tärveltyneet kalsarit, hmh). En vakuutu muiden unennäöstä, enkä ainakaan halua muiden näkemistä unista lukea.