viikko on sitten alkanut oikein tosissaan, maanantaihan on silkkaa lämmittelyä vain rankalle työviikolle. Tämän päivän päänakuttelut on tehty, yritän kerätä henkisiä voimia jatkaakseni urakkaa.

*

Eilen oli kaunis päivä, aurinko paistoi ja oli melkein lämmintä.
Laahasimme laumamme ruuan jälkeen kirjastoon ja ulkoilemaan. Kimulit pyöräilivät lähikirjastolle, minä ja hraHakkarainen roudasimme kassikaupalla kirjoja vaihtoon ja Isoveli komusi metsän ryteikköjen läpi samaan suuntaan kuin me muutkin.
Pikkusiskoa ei kirjastokäynti miellyttänyt, hän halusi ulkoilla. (jälkeenpäin kävi tosin ilmi, että se tarkoitti pyöräilyä takaisin kotiin ja pitkää kylpyä vauva-ammeessa)
Isosisko lähti kirjastoreissun jälkeen kaverin kanssa kaverin pihalle leikkimään (jälkeenpäin tosin kävi ilmi, että se tarkoitti jonkinlaista turneeta lähitienoilla, noin periaatteessa kaikkialla muualla kuin pihalla. Ja kun ripitin kimulia asiasta, hän loukkaantui verisesti)
Isoveljen oli tarkoitus jäädä kaverin pihalle leikkimään (jälkeenpäin tosin kävi ilmi, että se tarkoitti kotipihaa).
Itse lähdin kirjastoreissun jälkeen lenkille tyytyväisenä siitä, että vaikka koko lauma oli hajallaan, tiesin kuitenkin, missä kaikki ovat (jälkeenpäin tosin kävi ilmi, että olin väärässä, eikä kukaan ollut siellä missä piti.)
no, joka tapauksessa meillä on tuoretta luettavaa taas pitkäksi aikaa.

Lapsia on viime iltoina vaivannut unettomuus: olen säännönmukaisesti mennyt itse nukkumaan, ennen kuin koko kauhukolmikko on simahtanut. Aina joku jaksaa valvoa pidempään kuin minä, nyt parina iltana virallinen valvoja on ollut Isosisko. Mikä mahtaa häntä valvottaa?

*

Olen loppuviikosta lähdössä pääkaupunkiseudulle työ2:n asioissa.
Opin joskus opiskeluvuosina, että tosi-helsinkiläiset sanovat aina tulevansa Helsingistä, ja jos joku sanoo tulevansa "pääkaupunkiseudulta", se tarkoittaa Espoota ja Vantaata.
Ja sinne minä nyt olen menossa, Esbooceen (jostain syystä se kuuluu minun mielestäni kirjoittaa noin!)

*

Olen ollut ihan käsittämättömän aikaansaava ja ahkera: olen hankkinut jo valmiiksi kiitoskukat Isoveljen opelle ja Isosiskon eskariopelle.
Suhtaudun jotenkin tavattoman kaksijakoisesti tuohon opettajien ja päiväkotihenkilökunnan lahjomiseen. Toisaalta olen sitä mieltä, että hyvästä työstä kuuluukin saada kiitosta ja palautetta, toisaalta mietin, onko sellainen ylenpalttinen lahjonta ja kukkasten ym. sälän ja roippeen hankkiminen mitenkään välttämätöntä. Ja varsinkin kun päiväkotiryhmässä saattaa olla kolme-neljä vakituista vetäjää sekä useampia sijaisia, joista viimeisin on ehkä ollut paikalla vain muutamia hetkiä viimeisen kuukauden lopussa - vähävaraisella ei ehkä ole kovin suuria varoja sijoittaa sälään ja roippeeseen, ja halpa sälä ja roipe on juuri sitä itseään, silkkaa sälää ja roipetta. Ja noin yleisesti ottaen olen tällaisten asioiden suhteen kaiken lisäksi aivan toivottoman mielikuvitukseton.
Isoveli ja Isosisko saavat luvan lahjoittaa lukutaitoa. Mikäpä sen parempi lahja eskari- tai alakoulunopelle? (viime vuonna lapset lahjoittivat opettajilleen koulupukuja)
Pikkusiskon osalta ajatus on vielä avoin, pohdiskelen sitä vielä.
Ja kaikki lapset tehkööt itse vielä kortin opettajilleen, se saa luvan riittää.

Yritän ajatella, mitä itse haluaisin (tai oikeastaan mitä en haluaisi!), jos olisin ope. En ainakaan haluaisi joulunaikaan hyasintteja, sillä saattaisin hyvinkin alkaa vihata sellaista oppilasta, joka lahjoittaisi minulle joululoman mittaisen päänsäryn, enkä liioin haluaisi joulutähteä - koska luultavasti vihaisin myös sitä oppilasta, joka lähetyttäisi minut eläinlääkäriaseman päivystykseen kissan syötyä myrkyllistä kasvia. Itseleivotusta piparista saattaisin ilahtua, paitsi jos sen olisi paistanut häirikköoppilas, koska epäilisin tietysti, että hän on vähintään nuolaissut sitä, tai käyttänyt muuten arveluttavia ainesosia sen leipomiseen. 
Mitään kovin kallista kippoa, kuppia tai pyttyä en myöskään haluaisi, koska se menee jo kilpavarustelun puolelle.
Ja mitä opimme tästä?
Onneksi minä en ole ope, koska poloiset vanhemmat eivät mitenkään onnistuisi miellyttämään minua, valittaisin vaan joulun ja kevään tullen blogissani, kuinka pönttöjä vanhemmat hienoine, tarkkaan mietittyine lahjaideoineen ovat.
Onneksi en ole ope myös monista muista syistä, jotka eivät kuulu tähän, ja joista tärkein on se, että inhoaisin sitä luultavasti sydämeni pohjasta. (vaikka joskus heikkona hetkenäni olen sellaistakin vaihtoehtoa saattanut miettiä. nimim. kokeiltu on)
(vaikka olisihan siinä kaksi ja puoli hyvää puolta: kesä-, heinä- ja puolet elokuusta)