tämä alkaa jo olla rituaali: mukaankahvi ja blogi. Tämä on loputtoman pitkä iltapäivystyspäivä, jonka olin ajatellut istua ilman kahvia. Tunti sitten takaraivossa alkoi kolkutella houkuttelevasti: haekahvia, haekahvia. Tietenkin hain, pelkkä jogurtti ei tuntunut ollenkaan kiehtovalta. Ja vastoin kaikkia odotuksiani olen ollut kovin produktiivinen tänään: olen kirjoittanut ja postittanut edelleen parikin tärkeähköä työjuttua. Toisen päästin käsistäni vähän epävarmana: olisin itse halunnut paneutua siihen enemmänkin, tehdä syvällisempää analyysia ja kirjoittaa jotenkin napakammin, mutta toisaalta: tiedän lukijani - parempi olla vähäsanaisempi ja yleisempi. Turha kikkailla.
Hengähdystauolla avasin yhden vanhan oman kirjoitusjutun ja yllätyin positiivisesti. Aika ei ollut kullannut, vaan pikemminkin haalistanut muiston. Se varmaan lisäsi työintoani: haluaisin palata tekstin pariin, mutta en ihan vielä. Haluan antaa sen vielä hetken kypsyä. Oli hyvä kuitenkin että avasin - se antoi puhtia, toi rytmiä ja sykettä sieluun ja tähän päivään.

Isosiskon tanssijuttu oli ilmeisesti onnistus. Vinksahdin vähän kaupungilla ja ostin typykälle trikoiden lisäksi uuden jumppapuvun ja "säärisuojat".
Voi pienen onnellista ilmettä!
Pikkusisko oli kateellinen kuin...kuin...no vihreä kateudesta. Hän ilmoitti menevänsä "lehmäbalettiin", ja kun hänelle selvisi ettei pääse mukaan ensinkään, itkettiin suuria katkeria kyyneleitä.
Melkein yhtä suuria mutta paljon raivoisampia kyyneleitä valutettiin tänä aamuna. Kun pääsimme päiväkodille asti, olivat muut lapset jo ulkona. Pikkusisko jäi kyllä ulos hyvillä mielin, mutta veti melkoiset pultit siitä, kun tädin komensivat viemään unikaveriksi lähteneen "kivahrin" sisälle odottamaan.

Lastensuojelullakin saattaa olla asiaa minulle: kävelimme koko sakki yhtä matkaa päiväkodille ja koululle päin, Isoveli alkoi natista, että kalsareissa pistelee. Ja niitä piti sitten tarkastella siinä, keskellä katua. Toivottavasti kovin valveutunut kansalainen ei nähnyt kun kurkistelin ja kaivelin pojan housuja selkäpuolelta. Lappuhan sinne oli jäänyt: päiväkodista saatiin sakset lainaan ja kiusa pois.

Jatkan kevyessä kiitolaukassa kohti päivän päätepistettä. Enää tunti jäljellä. Ja arvatkaa montako käyntiä tähän mennessä?