kylmä aamu. Ja verstaalla pitkästä aikaa päivystyspäivä. Piällysmiäs veti herneet nenään, kun en voinutkaan tulla tänään iltaan - konserttisuunnitelmia nähkääs, mutta kökötän täällä nyt aamutuimaan.

Monenlaisia polveilee päässä. Eilen oli verstaalla oikein riemukas avaus työviikolle - yhtäaikaa käymässä sekä kopiomonsteri että salkkumies. Kopiomonsteri luulee, että tämä on yleinen kirjasto, jossa sopii kököttää lukemassa sähköposteja ja ottamassa kopioita ja salkkumies on myös vakuuttunut siitä, että tämä pulju on kopiointipalvelu. Siinä on sitten tyyppi, joka heti herättää minussa uinuvan pirullismielisen teinikapinallisen. "otapa, tyttö, tosta sata kopiota" "kyllä tämä neitokainen täällä jo tarjosi kahvia" - siinä vaiheessa tekee mieli arvovaltaisesti huomauttaa, että 1) olen täysi-ikäinen ja 2) naimisissa, joten minua sopii kutsua rouvaksi, jos ei nimeä muista. (en kuuna kullanvalkeana halua tulla kutsutuksi rouvaksi!) Itse asiassa sain todella pidätellä itseäni tokaisemasta: "teille olen rouva X"
Salkkumiehellä on ärsyttävä tapa hakea keskustelua tulenaroista aiheista ja urkkia vastakeskustelijan kantaa epähienosti. Kun nöyränä tyttönä /neitokaisena kopioin sata sitä ja tätä, hän haasteli keskustelua armeijan tarpeellisuudesta (teki mieli sanoa, että kannatan pakollista sivaria kaikille, myös naisille), homoavioliitoista (teki mieli sanoa, että ajattelin justiinsa mennä naimisiin neiti Y:n kanssa ja järjestää kimppahäät herra A:n ja B:n kanssa), kohdunvuokrauksesta (teki mieli sanoa, että kohtuullista korvausta vastaan minun on tarjolla) sekä lähestyvistä vaaleista. (En osannut päättää, edustaisinko nukkuvia vai jotain kammottavaa, pientä ääriliikettä).
Eivät nuo aiheet niinkään - olen ajattelussani väljä, ja voin ihan hyvin todellisen kantani tuoda esiin - mutta kunnon keskustelussa. Ei sellaisessa jossa äkkiväärä epähieno äijänkäppyrä yrittää ujuttaa änkyröitä ajatuksiaan ainoina oikeina. Enkä missään nimessä keskustele noin suurista asioista jonkun puolituntemattoman satunnaisen kävijän kanssa vain lämpimikseni. Kopiokoneen hurinan taustalle riittää ihan hyvin lätinä jokapäiväisestä säästä.
Niinpä keskutelumme oli melko yksipuolista. Salkkumies julisti jotain, minä purin huulta ja puristin käpälää nyrkkiin ja sanoin mitäänsanomattomasti "ymhy"
Kopio- ja kahvittelusession päätteeksi salkkumies totesi: "lapsenlapseni laulavat ylistyslauluja sinulle" (täh?!)

**

edit kaffepaussilla
Eväiden merkitys tässä kohtuullisen ei-niin-hirvittävän-haastavassa-työssä on kasvanut taas. Eilen illallakin, kun tajusin että tänään tulen töihin aikaisemmaksi kuin yleensä, mietin eniten eväitä. Jotain hohdokkuutta päivään.
Tänään eväänä on kanasalaattia ja leipää, pitkällisten pohdintojen jälkeen. Kakkua en viisikkohengessä ehtinyt aamulla pakata mukaan. Nyt harmittaa, mikäs sen mukavampi tapa kruunata ateria.