Thiire muistutti mieleen muinaiset venäjäseikkailut.

Millainen on Venäjä? Siellä haisee pyöreältä, imeläntunkkaiselta. Rakennuksissa sisällä kostealta lyijyiseltä maalilta ja tuoksuttomalta karkealta pesuaineelta jota puolipitkiin siivoustakkeihin pukeutuneet siivoojat sutivat antiikkisilla työvälineillä. Ja mahorkalta, vahvalta haudutetulta teeltä ja punaisentorin hajuvedeltä.
Metron liukuportaiden alapäässä istuu pienessä kopissa kokoonkutistettu kommunisminrypistämä mummeli koko päivän ja tuijottaa matkustajien virtaa alas.

Jos minun pitäisi kuvallistaa kommunismi, veisin kysyjän suunnattomansuureen pietarilaiseen peruskorjaamattomaan lähiöön. Asettaisin hänet seisomaan keskelle lähiön valtakatua, joka toivottavasti olisi tyhjä ja autio. Katu halkeilee ja lohkeilee, ruoho kasvaa keskikaistaleella kituliaasti. Korkeat pitkät loputtomiinjatkuvat talot kurkottelevat harmaalle taivaalle ja horisonttiin niin kaukana valtakadun reunasta, että voi levittää kätensä ja ympärillä on ahdistavan avaraa. Talojen julkisivu on välinpitämättömyydellä pilattu, tyhjyydessä on jotain uhkaavan yksinäistä, värisevä väkijoukko on jossain piilossa. Kaiuttimista kuuluu marssimusiikkia. Kadun poikki pyörii tuulessa edellispäivän rytistetty pravda.