lempieväs tänään pitkästä aikaa: risotto. Miten voikin olla jotain niin hyvää?
Minkä puutoksesta ihminen kärsii jos sillä on risottohimo?

**

Oltiin naperoiden kanssa uimassa.
Pikkusisko oli pikkudelfiini joka halusi ratsastaa äitidelfiinin selässä, joka oli äitihai, joka halusi syödä rannalla olevia lapsia (Isosiskoa).

**

Vuotuis-lääkäriskäynti edessä.
Googletan ihan liikaa, ja olen keksinyt noin kaksikymmentäviisi erilaista uutta vaivaa, joista lievimmästä päästä lienee hypermedikalisaatio, ts. luulotauti.
Inhottavaa.
Ryhdistäydy kurja!

Inhoan lääkärireissuihin olennaisena osana liittyvää labravisiittiä. En niinkään neulojen takia, vaan sen paaston.
Ja juomakiellon.
Heräämisen ja neulojen välillä on ainakin kaksi tuntia, jotka on oltava syömättä, juomatta ja vessassakäymättä - ja silti täytyy kokata aamupalaa, katsella kun muut rouhivat sen uumeniinsa ja ravaavat vessassa lakkaamatta. Ja juovat litratolkulla nesteitä. (viime aikoina aamujani on varjostanut liki mielipuolinen suun kuivuus) (ei suun kuivuus voi olla mielipuolista!)
Ja on hoideltava vielä kissatkin, jota voittopuolisesti ovat sitä mieltä että kärsivät lakkaamatta alati vaanivasta nälänhädän mahdollisuudesta. Viirukin on joskus kuullut juttuja nälästä. Tai ehkä nähnyt sen.

**

Haluaisin opiskella jotain. En vain tiedä mitä.

Ei taida oikein juttu irrota.