onpas tänään ollut töitä!
Tutut, mekaaniset perusnakuttelut ovat alkaneet taas: joko olen ollut tässä vuoden?! Mukavampaa tulla verstaalle, kun tietää, että on tekemistä ja työtä.
Piällysmiähen henkilökohtaiset pohdinnat ja melkein-kriisit ovat mukavasti maustaneet päiviä, pohtimista on riittänyt, ja paljon on tullut päätä paukutettua tässä. Mukavaa, kun on juttuseuraa.
Lapsia olen hätinä vilaukselta nähnyt, hetken aamupalalla ja seuraavan hetken illansuussa, juuri ennen nukkumaanmenoa.

Kissa-asioita olemme taas pohtineet: pikainen tutustuminen muutamaan muuhunkin kiinnostavaan kissarotuun kertoi, että syystä tai toisesta oma ykkössuosikkimme (näitähän meillä siis jo yksi kpl onkin, vanha kunnon Leevi) on hitusen ylihinnoiteltu ja kasvattajayhteisö tuntuu muuttuneen merkillisen sisäänpäinlämpiäväksi. Muutama kasvattaja näkyy lopettaneenkin. Muutamassa vuodessa ehtii harrastuskentällä näköjään tapahtua yhtä jos toistakin - mistähän tämä kaikki kertoo?
Kissaharrastus ei missään vaiheessa ehtinyt ahmaista meitä kokonaan: muutamassa näyttelyssä tuli käytyä ja silloin seurasin tarkemmin toimintaa, mutta selvästi - jotain on muuttunut.
yllättävästi - ajatus lähti harhailemaan.