meille tuli pelijoulu: viimeisimmästä ja suurimmasta paketista lapsille paljastui Wii+Fit, joka mykisti koko lauman. (nuorimmaisen siksi, ettei hänellä ollut hajuakaan siitä, mikä värkkine kyseessä oikeastaan on.) Harjoittelussa ollaan päästy alkuun: Isosisko ja Pikkusisko keilaavat parhaillaan ja Isosisko on käärmeissään, koska Pikkusisko aloittelijan tuurilla kaatelee keiloja tuosta vain ja hän itse vasurina heittää uskomattomia kierteitä.
Isoveljen laji on tennis. Tai ehkä baseball.
Tasapainolaudalla Pikkusisko on mäkikotka, Isosisko steppi- ja hulamestari ja Isoveli hallitsee laskettelun. Minulla on jalat vieläkin maitohapoilla aamuisen super-hulahoopin jäljiltä.
Hauskaa on.
Olemme pelanneet myös erän Carcassonnea ja Tatun ja Patun Suomi-peliä. Sekä käyneet naapurissa katsomassa Guitar Heroa ja tanssimattoa.
Enpä olisi vuosi sitten arvannut näin innostuvani kaikenkarvaisista kuvaruutupeleistä.

*
Aatto oli ihana.
Aamuvarhaisella vyötin vielä kerran kupeeni ja rynnistin hakemaan savukalaa: aatonaaton kauppareissulla olisin ollut tuoretiskin jonossa sadaskymmenes.
Tulin kaloineni takaisin ja istahdin lehden ääreen.
Isoveli poti migreeniä, tytöt leikkivät kaikessa rauhassa. Katselimme telkkarista ekumeenisen joulutervehdyksen ja joulurauhan julistuksen, kävimme joulusaunassa ja suunnistimme Pomppiville jouluaterialle.
Se pahuksen kala, jonka eteen olin niin nähnyt vaivaa, unohtui tietenkin jääkaappiin. Ihan oikeasti, joten piti palata vanhoja jälkiä takaisin. Nautiskelimme joulupöydän herkuista: palvatusta lampaasta, sekä perinteisistä sapuskoista. Isoveli ja kaverinsa esittivät traagillis-koomisen joulusketsin ja katselimme puolisilmällä televisiosta joulupukin konserttia.
Pikkusiskon pinna ei venynyt enää millimetriäkään, joten palasimme kotioloihin katsastamaan Jaakko-tontun tilanteen: olihan se käynyt ja jättänyt megalomaanisen lahjakasan kuusen liepeille.
Seuraavat minuutit peittyvät muistissani ravakkaan käärepaperien repeilyyn, riemunkiljahduksiin ja hurraahuutoihin.
Lapsilauma saatiin vaakatasoon - ja me aikuiset jatkoimme joulunviettoa kaksin, ilman sen kummempia seremonioita, kaikessa rauhassa.

Koko päivästä jäi suloisen rauhallinen ja levollinen olo.
Se oli lasten juhla, ihan joka tavalla.

Nämä vähäisemmät päivät olemme kiertäneet sukulaisissa maistelemassa (ja pisteyttämässä) laatikoita ja kinkkuja.
Olo on kuin täyteen ahdetulla tynnyrillä.

*
Suuri vasureiden välinen keilaturnaus kutsuu, joten...