...kentällä huinimiset on huinailtu. Jokunen hyvä kuva, vaikka valaistusolosuhteet olivat kaukana hyvästä. Seuraavan kirjallisen opuksen kuvitus on siis aloitettu.

Työkuviot seljennevät tänään. Soittelin eilen pitkän puhelun mahdolliselle tulevalle esimiehelle, tänään jututin Piällysmiästä ja jatkan iltapäivällä neuvottelemalla asiasta lisää taas mahdollisen tulevan kanssa.
Asiat tuntuvat nyt rullaavan tyylikkäästi ja valoisasti tällä rintamalla. Piällysmiäs oli sitä mieltä, että herrakerho tarjoaa tilan toisenkin projektin käyttöön: olisin täällä ja molempien - sekä herrakerhon että projektin - käytettävissä aina ja tarpeen mukaan. Tuntuu itsestänikin mielekkäältä ratkaisulta. Verrattuna siihen, että yrittäisin täyttää tarkoin rajattuja työaikoja ensin yhdelle ja sitten toiselle.
Itselleni vierasta itsekuria tosin tämä taitaa vaatia.
(taas kerran - näissä asioissa sekä Piällysmiäs että herrakerho kokonaisuudessaan on ihanan joustava. Asioita tehdään mukavan väljästi: herrasmiessopimuksella, kunhan hommat vaan hoituvat!)

Ihmettelin, miksi on ruokatuntiolo? Tulin töihin aikaisemmin, joten sisäisesti, nyt on ruokatauko. Vaikka ei olekaan.

Lueskelin eilen mukavan kirjan suomalaisista poliisikoirista: Vainun varassa. Tai onko mukava väärä sana - mukavasti kirjoitetun, se olisi varmaan parempi. Pohdin taas tuota käyttökoirapuolta: se on melko vierasta, mitä nyt aikoinaan puolisilmällä seurasin hraHakkaraisen siskon ja miehensä käyttökoiraponnisteluja. (nyt heillä on kennelinalku vierailla mailla).
Silti ihmettelen miten koirasta piiskataan (tämä ON väärä sana, mutta en keksi parempaakaan) vaistot ja vietit äärimmilleen.
Muistan aina tarinan jonka hraHakkaraisen siskonmies kertoi: lähtivät kentälle ja ottivat omat koiransa - sakemannin ja bokserin - mukaan ja vielä kylkiäisinä hraHakkaraisen vanhempien tuolloisen koiran, bokserin. Treenasivat jotain kiinniottoa tai purua tai jotain. Omat koirat tekivät tietysti: sakemanni innolla ja taidolla, bokseri niin kuin osasi, vaikka ei viettikoira ollutkaan. Sitten tuli kotibokserin vuoro: Auruska oli napannut kyllä hanskan maalimieheltä, mutta ei oikein tiennyt mitä sillä tekisi. Oli sitten hypellyt tasajalkahyppyä hanskan päällä. Boing-boing - voitteko kuvitella innosta tohisevaa ja kuolaavaa hengenvaarallista bokseria hyppelemässä tasajalkaa rikollisen päällä?
Auruska nyt muutenkin oli mainio koiruliini: kun sitä komensi "istu", sillä oli tapana katsoa päin: "ai mää vai?" ja mylvähtää päälle kuin lehmä.
Itse asiassa, bokseri ei ole koira, se on onnettomuus. Ja bokserista hengenvaarallisen tekee kuola: päästäpä bokseri valloilleen mihin tahansa tilaan ja saat pelätä liukastuvasi. Halkaiset vielä kallosi siinä puuhassa. Hengenvaarallinen onnettomuus, näin on.

Taidan mennä närvimään herrakerholta jäänyttä pullaa pahimpaan heikotukseeni.