Olen nälkään nääntymäisilläni. Palaveri venyi ohi kaffepaussin, ja olen ilmeisesti kouluttanut kupuni vastaanottamaan välipalaa säännönmukaisina aikoina. Olipa ilo seurata kahden ammattimaisen myyntineuvottelijan peitsenvääntöä - tyylikästä, kaunista, hallittua. Osaisinpa itse!
Jaksan aina ihailla puheviestintätilanteita, joissa toimitaan ammattimaisesti, selkäytimellä, pakottomasti. Pitkä matka on itsellä sinne.

**

Eilinen ilta meni taas kentän laidalla. Pikkusisko harrasteli katoamistemppuja, onneksi huomasin ajoissa kun kimulin punaisenkirjava haalari häipyi kohti horisonttia.

**

kahvit on nautiskeltu ja eväät hotkittu. Verensokerin kohoaminen aiheuttaa nähtävästi kevyttä pöhelöä: ajatukset harhailevat sekavasti. Tai ehkä se johtuu Semmareista: Laulut ja Tarinat soivat taas vaihteeksi.

**

edit reilun tunnin päästä
se eilinen kukkalähetys, se vasta mystillinen juttu olikin.
Koko kotimatkan arvuuttelin, kuka on muistanut Isosiskoa synttärinä.
Tulin kotiin - iso kukkapuketti roikkui ovessa. Otin kuoren käteeni. Siinä oli minun nimeni. (tai ainakin riittävästi sinnepäin, että sen omakseni tunnistin. En viitsi väsyttää teitä elämäni nimisotkuilla.)
Avasin kuoren: "Grattis på födelsedagen. Bättre sent än aldrig. Kram: Mies"
Iso valkoinen neilikka-ruusukimppu. Kuka kumma on tämä Mies? Soitin kukkakauppaan - tilaus oli annettu Ruotsista.
En minä tunne ketään Ruotsissa!
Sääliksi käy poloista nimikaimaani, joka sydän kippuralla odottaa kukkakimppuaan Mieheltä: muistaako, eikö muista? Missä tunnelmissa ovat viimeksi nähneet? Missä merkeissä eronneet? Onko siitä kauan: kuukausia, vuosia, vuosikymmeniä?
Entä jos tämä tuntematon Mies yhtäkkiä soittaakin minulle, kysyy mitä kuuluu - på svenska? Tai vielä pahempaa: ilmestyy oven taakse, syli täynnä valkoisia neilikoita (mitä valkoiset kukat symboloivat?)?
Viekkaudella ja vääryydellä ansaittu kimppu kukkii keskellä ruokapöytää.

Ilmoitin hraHakkaraiselle harkitsevani taas entistä vakavammin nimenvaihtoa.