luulin että tämän päivän remppalopputulos olisi ollut kartanomme puolityhjä kaakkoissiipi, ja mahdollisesti jopa siellä aloitettu seinäoperaatio.

Vaan ei.
Tämä päivä on kulunut epäterveissä muistoihin, muisteloihin ja muistelmiin uppoutumisessa. Aloitin päiväni tyhjentämällä lasten vauvamuistolaatikot ja pakkaamalla muistot uudestaan toistaiseksi niille sopivampaan tilaan. Katselimme yhdessä kastekortteja, sairaalan tunnistusrannekkeita, ensimmäisiä tutteja, irronneita hampaita.
Sen jälkeen en ole enää kyennyt mihinkään selkeään pitkälinjaiseen ja -jännitteiseen tekemiseen, olen tehnyt asioita riipin-rääpin. Tavoitteena on koko ajan ollut kaakkoissiiven tyhjennys, mutta edessämme on palapeli, joka vaatii asioiden a siirtelyä että pääsisi käsiksi asioihin b jotka ovat asioiden c tiellä.
Enimmäkseen olemme istuneet milloin missäkin ja käyneet läpi iankaikkisen vanhoja papereita tai valokuvia.
Niitä on paljon.

Olin heittämäisilläni ulkoistettuun arkistokaappiin isoa kasaa luentomappeja. Päätin kuitenkin käydä päällisin puolin läpi niiden sisällön ennen tuhotuomiota.
Ensimmäinen mappi aukesi kellertävältä sivulta, jonka otsikon alla luki minun käsialallani "good afternoon".
Ja sen jälkeen oli sivukaupalla englanninkielistä tekstiä muinoin aloittamani lisensiaatintyön aiheesta.
Englanninkielistä! (käsittämätöntä, kaikin puolin)
Ja sen jälkeen oli kalvoja samasta aiheesta.
Ja sen jälkeen oli suomenkielinen tutkimussuunnitelma samasta aiheesta.
Ja sen jälkeen oli työpapereita samasta aiheesta. Sekä ensimmäiset parikymmentä sivua taustoittavaa teoriamateriaalia samasta aiheesta. Säästäväisen opiskelijan tapaan printit oli otettu hraHakkaraisen gradun hylkymateriaalin kääntöpuolelle. Etusivut käsittelivät lastenkulttuuria, takasivut historian loppumista.
Englanninkielisen esitelmän yläkulmaan oli minun käsialallani kirjattu merkintä "sem. maalisk. -99", sekä alan gurun nimi. Esitelmään oli vedetty minun käsialallani korostuskohdat ja hengityskohdat.
Pelottavaa.
Minulla ei nimittäin ole mitään mielikuvaa siitä että ikimaailmassa olisin esitelmöinyt tällaisesta aiheesta, englanniksi, ilmeisen asiantuntevaan sävyyn ja asiantuntevalle kuulijakunnalle, saati sitten että tutkimukseni olisi ollut jo noin hyvällä alulla.
Mikä seminaari? Miksi englanniksi? Onko kuulijana tai kommentaattorina ollut tuo alan guru? Keitä muita seminaariin on osallistunut? Missä se on pidetty?
Sikäli kun muistan, olen maalisk.-99 ollut tanakasti raskaana, kutakuinkin niin raskaana kuin nyt inhimillisesti katsoen ylipäätään on mahdollista, ja sikäli kun muistan, en tuossa vaiheessa enää nähnyt varpaitani, saati saanut sen vertaa kenkiä jalkaani että olisin päässyt kohtaamaan ulkomaailmaa.
Merkinnöistä päätellen joku kuitenkin on pitänyt esitelmän ja ottanut saamistaan kommenteista opikseen.
Joko kokemus on ollut niin traumaattinen, etten enää kykene palauttamaan sitä mieleeni, tai sitten äitiysdementia on käynyt läpi pääni melko pian tapahtuman jälkeen ja pyyhkinyt kaiken aiheeseen liittyvän muististani.
Veikkaan jälkimmäistä.

En heittänyt mappia roskiin.
Mutta en myöskään aio tuohon aiheeseen enää palata.
Lastenkirjallisuus ja -kulttuuri ovat edelleen suuria rakkauksiani, ja jos joskus vielä tutkimustyöhön palaan, palaan siihen aihepiiriin - mutta eri maahan, maailmaan ja aikakauteen. Näkökulmasta ja tutkimusotteesta puhumattakaan.
Siltikään en kyennyt heittämään mappia roskikseen.

Ison kasan muita muistiinpanoja kylläkin. (mm. vihkosarjan "Proosan analyysi", "Draaman analyysi" ja "Lyriikan analyysi" sekä Johdatuksen yleiseen taiteenteoriaan)

**

Viiru on ikionnellinen: sen päivä on ollut yhtämittaista joulua ja juhlaa. Siirtelimme sohvaa eri asentoihin jo (kutakuinkin) valmistuneessa lounaissiivessä ja joka siirron myötä paljastui lisää sohvan alle pelattuja kissanleluja.
Pikkukisu on pyyhältänyt viirupäänä pitkin päivää milloin mikäkin aarre suussaan ja riehunut uusvanhoilla leluillaan.

**

Kohta olemme luvanneet lähteä kyläilemään, mikä onkin tervetullutta vaihtelua tähän epäterveeseen muistoissa rypemiseen.
Ei etene halutulla tavalla tänään tämä homma.
En oikein tiedä itsekään, millä mielellä tähän kaikkeen suhtautuisin. Olisinko nostalginen? Kaihoisa? Ärtynyt? Pettynyt itseeni, vaiko tyytyväinen siihen mihin suuntaan elämäni on kulkenut?
Olen oudossa mielentilassa.