Isosisko on flunssaillut maanantai-illasta asti. Tiistaina tein tunnollisesti työ2:n asioita kotikoneella. Eilen kiirehdin verstaalle reiluksi tunniksi purkamaan sähköpostini - ja toteamaan, että seuraavalla viikolla ainakin töitä riittää. Tänään - tänään laiskottelen hyvällä omatunnolla. Ensimmäistä kertaa näiden kolmen päivän aikana. Jossain vaiheessa eilen illalla sisäinen kelloni ilmoitti, että viikonloppu saa alkaa. Siis alkakoon. Ehkä olen tarvinnut juuri tämän irtioton.

Olin eilen pienen hetkisen aikaansaavakin: hyökkäsin vihdoin ja viimein liinavaatekaappimme kimppuun. Olin armoton - päätin noudattaa vanhaa hyvää ohjetta: yksi pidettäväksi, yksi pestäväksi, yksi kaappiin. Pikkusiskolle ainoastaan varasin kahdet ylimääräiset lakanakerrat. Kaikki muu kiertoon.
Tein periaatepäätöksen: tästedes lakanakaappiimme ei tule muita kuin muotoonommeltuja aluslakanoita. Raivasin pois kaiken muun.
Illalla uudistin mielenhäiriöni ja kävin tiheällä kammalla läpi myös tyttöjen vaatekaapit. Isoveljen varasto onkin vielä siedettävässä kunnossa, tytöt ovat talven aikana venahtaneet.
Jonkun pitäisi vielä kuskata pois ne kaksi täpötäyttä jätesäkkiä.
Mutta ehkä ei aivan vielä: keittiön kaapeissa ja omassa vaatekaapissanikin riittää vielä järjesteltävää. Jos vaikka hulluus iskee vielä uudestaan.
Yritän oppia pois romuhamsteroinnistani.
Haluan olla luja: pois kaikki sellainen johon ei ole vuoteen kajottu.

Pääsiäisen kauppareissu on hoidettu sekin. Vain kala jäi puuttumaan - lähden kalaretkelle illemmalla kun hraHakkarainen kotiutuu.
Jääkaappi on täyteen ahdettu.

Olo on turvallinen: meillä on ruokaa ja meillä on jonkinlainen siivo.
Pääsiäiskoristeista en ole koskaan pahemmin perustanut. Ja kissat kiehäävät kuin kuuman puuron ympärillä, tuijottavat silmät kiiluen kirjahyllyn korkeuksiin: sinne mihin on kätketty virpomisoksat ja rairuohot.
Joskus se surettaakin. Noiden ruohoonhullaantuneiden ja oksia jyrsivien ötiäisten takia lasten kauniit päiväkotiaskartelut on aina piilotettava.
Ruoho on jo luvattu kissoille heti pääsiäisen jälkeen.

Isosisko istuu lastenhuoneessa suljetun oven takana. Nauttii omasta rauhastaan. On mukavaa olla kipeä kun olo on melkein siedettävä. Ääni vain on tumma kuin merten miehellä.
Kirjastosta kotiin kannetut äänikirjat ovat kovassa käytössä. Yhä uudestaan ja uudestaan.

Ja minä - minä haen kohta Pikkusiskon kotiin. Pitkä viikonloppu saa alkaa. Kunpa muistaisin olla murehtimatta työasioita.

Rauhallista pääsiäisaikaa!