tämän päivän kaffepaussiin säntään omatekoisen kanasalaatin voimin.
Viikonloppu tuli ja meni.

Perjantaiaamuna lastenhuoneesta kömpi ensimmäisenä Isosisko. Purukalustossa oli ammottava aukko: jo toinen hammas oli irronnut nukkuessa ja pudonnut kielelle.
Kadonnut yöllä: yksi hammas. Mallia maito-
Seuraavana lastenhuoneesta tipsutteli ilkosenalaston Pikkusisko.
Kadonnut yöllä: housut. Mallia pyjaman-

**

Katselin eilen illalla elokuvaa suomalaisesta autistiluokasta.
Se oli koskettava: sopivan hiljainen ja hidas. Lapset elokuvassa eivät olleet ensisijaisesti Autisteja isolla aalla, vaan lapsia. Alleviivaamattomuudessaan puhutteleva elokuva, omalla tavallaan kauniskin.
Silti saattoi aistia koulun kasvattajien epätietoisuuden, turhautuneisuuden, neuvottomuuden, toisinaan iloakin.

**

Kävimme viikonloppuna lasten kanssa museossa. Hyvä reissu.
Pikkuhiljaa uskallan julistaa Pikkusiskon isoksi tytöksi: rattaita ei tarvittu, eikä edes kaivattu. Kimuli käveli siinä missä isompansakin. Vielä keväällä reilu satametrinen mummin luo oli melkein liikaa.
(no tarha-aamuina vajaa satametrinen tarhaan on vieläkin liikaa: jalkoja kolottaa ja särkee, ja päätä kans. Ja oksettaa. Tulee ihan mieleen se happi-loppuu-pierettää hahmo jostain kamalasta kotimaisesta mukasketsisarjasta).
Museokäynti inspiroi lapsia leikkimään entisiä aikoja. Merkillisiä olivat ne ajat: räjähdyksiä ja kajahduksia ja kaikenlaisia oudonsorttisia laitteita niissä vilisi, mutta leikki oli hyvä ja pitkä.

**

Viime aamuina ja päivinä, miksei iltoinakin suunnatonta hupia on herättänyt kaikkiruokainen kotieläimemme. Kuvittelin että meille on tullut kissa - lihansyöjä siis.
Kaikesta päätellen meille on rantautunut outo olio, sekoitus kengurua (pomput), mangustia (kyky seistä etukäpälät rinnalla ja tähyillä ympärille), terroristia (pakonomainen tarve raadella vessapaperia ja kaivaa kylppärin siili auki) ja tuntematonta eläinlajiketta, jonka ruokavalioon kuuluu mm. varastettu puuro, varastettu leipä ja varastettu vihersalaatti.
Onneksi tämä toimii kasvattavana pontimena perheen koululaiselle: näin käy jos et kuuntele mitä äiti opettaa. Viiru ei selvästikään ole kuunnellut, että kissojen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti lihatyyppisistä ruuista. Siinä sitten pihistelee puuroa, vaikka ruokakupit ratkeilevat kissanherkuista.

**

Radiossa käsitellään muistiongelmia. Tiedänpä yhden jolla niitä on, ja paljon. Ja kerrankin se en ole minä. Isoveli on koulun alettua muuttunut kertakaikkisen hajamieliseksi, jopa vielä hajamielisemmäksi kuin viime syksynä. Tavarat unohtuvat, läksyt unohtuvat - mikä sinänsä on lahjakasta kun ottaa huomioon sen, että hänen läksyjenlukuaan valvotaan. Päivä päivältä tiukemmin, ja tentitään moneen kertaan onko kaikki varmasti tehty. Silti ne voivat unohtua.
Olen yrittänyt penätä moneen kertaan ja monella tavalla, mistä oikein on kyse. Jännittääkö, pelottaako, kiusataanko...
Ilmeisesti napero lukee uusia jännittäviä läksykirjojaan täyttä häkää eteenpäin juuri silloin kun ope määrää läksyä.
Koulu on tylsää, läksyt ovat tylsiä, äiti on tylsä kun vahtii niiden tekoa. Mihinkään ei huvita mennä ja kotona on tylsää.
Jalkapallo on tylsää, mutta samoin ovat kaikki tilalle tarjotut korvaavat harrastuksetkin.
Tyylsää.
Mihin on voinut kahdessa viikossa kadota se ihana virnistelevä aktiivinen, kaiken muistava näsäviisas napero? Jäljellä ei ole kuin näsäviisaus. Mahdollisimman ärsyttävässä muodossa.
Minä haluun minun poikasen takaisin!