terveiset sairastuvalta! Isoveljen lämpökäyrä lähti nousuun eilen iltapäivällä, joten nyt sitten podetaan. Ainakin tänään ja vielä huomenna. Toivottavasti sitten jo tokenee, eikä kovasti tartuta muita.
Pikkusisko kävi "sairaalassa" (=neuvolassa). Koko eilisen illan ja tämän aamun "äiti, sitku me mennään sairaalaan" ja minä takasin: "nii-in, sitten kun me mennään neuvolaan..." Asiat käytiin moneen otteeseen läpi: mitataan, punnitaan, piirretään, tehdään tehtäviä, lääkäri kuuntelee ja katselee.
Ressukkaa on tökitty niin paljon, ja viime aikoina neiti on vihdoinkin alkanut suojella koskemattomuuttaan intensiivisesti. Mittaukset ja punninnat vielä sujuivat, kuuntelu oli melkein liikaa. Tehtävät olivat hauskoja: piti kävellä varpaillaan (Pikkusisko käveli ensin varpaat kipparalla, kantapäillään) ja sai hyppiä. Jokaisen tehtävän jälkeen kimuli tarkisti "joko saa mennä leikkimään" - viuhkis ja vilaus viimeisen tehtävän jälkeen: typykkä lensi odotushuoneeseen touhuilemaan Isosiskonsa ja turvaksi mukaan lähteneen "pikkukivahrinsa" kanssa.
Paino ei ollut aivan toivoton, vaikka sitä murehdinkin. Pituus sen sijaan oli notkahtanut. Konsultaatiot mahdollisista jatkotoimista ja joka tapauksessa uusintamittaukset kesän kynnykselle. Olisin vielä enemmän huolissani, jos typykkä olisi voimaton ja vetämätön, mutta siitä ei sentään ole pelkoa. (toisaalta, jos pituus olisi ollut kohdallaan, niin silloinhan paino olisi ollut ei-hyvä? Jotain säästöliekkiä kimulissa selvästi on - aina toisen kustannuksella. Niinhän ne aikoinaan selittivät sairaalassa: sikiövaiheessa vähän ahtaalla oleva vauva panostaa kaiken energiansa aivojen kasvuun ja kehitykseen muun kropan kustannuksella. Voiko se jatkua edelleen?)
Lääkäri oli leppoisa ja mukava, mutta unohti kirjoittaa tarhatodistukseen kenestä lapsesta on kyse. Päiväkotitäti kirmasi perässäni paperia heilutellen ja kiljui "kenen tää on?"
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kouluterkka oli neuvolan puolella ja laittoi samalla sairaslomalapun Isoveljeä varten, huomenissa-ylihuomenissa lääkäriin, tilanteesta riippuen.

Ajatukset askartelevat nyt naperoiden terveydentiloissa. Aina jotain mietittävää niissäkin, ja tapani mukaan kehittelen kärpäsistä härkäsiä. Varmaan liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. (nyt heti tuo Pikkusiskon kasvuasia alkoi mietityttää, kun silloin sairaala-aikana spekuloitiin jollain syndroomalla...Vaikka sanoohan sen järkikin: johan se olisi silloin selvitetty, ei jätetty spekuloinnin asteelle.) Selvästi ihan liikaa aikaa.

Olen lukenut, lukenut, lukenut. Sain viime viikolla kirjastosta Donald E Westlaken uusimman, ja nyt piti sitten ruveta kertaamaan vanhaa. Dortmunder-sarja on mainio! Leppoisan absurdeja rikoksia (kidnapataan nunna) ja mukavan outo rikosjoukkio (miltä näyttä Tiny - ehdotuksia potentiaaliseksi näyttelijäksi?!)

Säästöliekillä eteenpäin.

**
edit. myöhemmin
kouluterkka soitti kotiin. Ne eivät koskaan soita kotiin. Käski varata ajan lääkäriltä heti. Soitin terveyskeskukseen, jossa pahoiteltiin, että ajan saa vasta huomisaamuksi "kai te nyt pärjäätte lapsen kanssa siihen asti. Menkää heti-heti-heti päivystykseen jos vielä tulee jotain harha-aistimuksia. Yrittäkää nyt pärjätä"
Mistä nyt tuulee? Eikö se olekaan kuumeisen migreenipään oireilua, niin kuin itse olen tulkinnut? Nyt pelottaa ja paljon