Terveysasiat päällimmäisinä mielessä.
Olen jo vuodenvaihteesta asti tehnyt tiivistä työtä syömisteni kanssa, korjannut ruokavaliotani, tehnyt ravintoremppaa - pienin askelin mutta sitäkin päättäväisemmin.
Olen pikkuhiukkasen ihmetellyt sitä, miksei oloni ole parempi? Missä viipyy se ihana energialataus jonka pitäisi tulla kun syö "oikein"?
Lääkärikäynnin jälkeen ihmettelenkin nyt sitä, miksen voi tämän huonommin? Miksi voinkin näin hyvin?
Mahtaisiko osasyynä olla juuri tuo ruokaremppa - miten paljon huonommin voisin ilman sitä?

Kummallisin huomio ruokaremontoinnissa on ollut makuaistin parantuminen: minusta on sukeutumassa tosikulinaristi.
On kuulkaa ihmisellä haltioitumisen aiheet vähissä, kun hehkuttelee sillä että jokikinen manteli pussissa maistuu erilaiselta kuin kaverinsa.
Mutta ei tee suklaatia edes mieli. Eikä jätskiä. Eikä itse asiassa edes maustettuja jogurtteja.

*

Viikonloppu!