päivän kriisi: unohdin näkimet kotiin. Silmissä harittaa jo nyt. Miten voi olla? Muistan ihan varmasti, että otin silmälasikotelon käteen ja laitoin sen laukkun. Tai ainakin laukun viereen.
Kotona ovat myös huulirasva, huulikiilto ja bussimatkakirja.
Mihin laukkuun oikein olen tunkenut ne?
Tai kenen?
Mitä sanoo hraHakkarainen jos ne ovat hänen salkussaan - riemastuuko hömppäkirjasta ja huulikiillosta, mallaako päähänsä minun rillejäni?

**

Viikonloppu oli ei-niin-hyvä.
Isosisko poti perjantaina vatsatautia.
Lauantaina podin minä.
Otin päivänokoset ja heräsin väistämättömän kammottavaan tunteeseen vatsan seutuvilla.
Tunti siitä, eikä paluuta ollut. Neljässä tunnissa paino putosi yli kaksi kiloa - tehokasta, mutta ah! niin pysymätöntä.
Tauti oli raivoisa, mutta kaikeksi onneksi varsin nopea, iltayhdeksään mennessä aloin taas uskoa huomisen vielä koittavan, ja seuraavana aamuna olin melkein tolpillani.

Jaksoimme sentään Isoveljen kanssa urakoida Sormusten sormuksen Tuomiovuorelle saakka, minä taas kerran ääni väristen: "siinä oli hänen isäntänsä Konnun ajoilta".
Muuten kaikki taloudessamme onkin täydellisen retuperällä. Sitä se sairastelu teettää.

**

Mitäs syvällistä pohdittavaa tähän päivään keksisin?
Katselimme puolittain eilen illalla hraHakkaraisen kanssa FST:ltä tullutta dokumenttia Värmlannin laulusta ("Ack Värmeland!") - hauskasti tehty ja kiinnostava. Dokussa yritettiin jäljittää kansanlaulu-tyypisen haikeankauniin laulun melodiaa ja sanoitusta. Ensin seikkailtiin pitkin ja poikin Ruotsinmaata - liki kaikki eteläiset maakunnat tuntuivat omistavan laulun ja kaiken lisäksi tietävän tarkalleen, kuka laulun oli säveltänyt ja sanoittanut. Tutkimustyö lähti harhailemaan: joitakin sävelmotiiveja löytyi 1500-luvun Hollannista, joitakin 1600-luvun Italiasta. Israelin kansallislaulussa oli samoja vaikutteita, samoin Smetanan Moldaussa, ja joissakin arabialaisissa lauluissa. Laulua esitettiin dokumentissa erilaisina versioina, joista hauskin ja omalla tavallaan myös kaunein oli ilman muuta alkuperäis-arabialainen rummuilla säestetty versio. Laulaja vaihtoi kieltä ja laulutyyliä aina kesken laulun.

Hiukan katselunautintoani tosin häiritsi se, että hraHakkarainen aina aika ajoin ponkaisi seuraamaan 24:aa. ("dip-dip-dip-dip!"). Kesken lupsakkaan sedän jutustelua olikin kuvaruudussa yhtäkkiä raivoisa Zäk puremassa kaulaa poikki viholliselta ja tunkemassa tikkuja hänen kynsiensä alle seeteeuun salaisessa kidutuskammiossa. Poloinen Zäk, työviikon kuudes(ko?) päivä vasta menossa ja ressukka on jo ehtinyt  haavoittuakin ainakin kaksitoista kertaa, ja presidenttikin on vaihtunut kai kolmeen kertaan (niistä kahdelle on tehty avosydänleikkaus salaisessa operatiivisessa leikkaussalissa, ja ne ovat palanneet töihin heti kymmenen minuutin päästä. Sitä kyllä ihmettelen, että tuoreimmalle presidentille tuli sydänpysähdys, eikä siinä operatiivisessa salissa ollut elvytyskalustoa paikalla!). Onneksi Zäkillä kuitenkin on salavirastossa aina lojaali mököttävän teinin näköinen naisapulianen. 
Ja tietysti juuri kun Zäk oli upottamassa purukalustoaan vaikenevan vihollisen kaulavaltimoon, naksautti hraHakkarainen taas kaukosäädintä ja Värmlandsvisan alkoi aaltoilla taustalla.
Kaksnelosen dip-dip jäi tietysti päähäni soimaan - Värmlandsvisanin sijaan - ja kiusasin kissoja dipittelemällä. Se häiritsi jostain syystä aivan suunnattomasti kisulaisia: molemmat tuijottivat silmät huuhkajanpyöreinä minua. (no, kai minäkin olisin sellaista sekopää-ääntelijää tuijottanut!)

Ja tämäkö sitten oli syvällistä?
Ainakin se todistaa oikeaksi muinoin tiedostusopin luennoilla oppimani teorian siitä, että perheessä kaukosäädin on miehen hallussa ja mies määrittelee, mitä töllöstä seurataan. Sillä teorialla on tietysti joku hieno nimikin, jota en saa päähäni (esim. patriarkaalinen mediadiskurssi), ja jota naistutkimus vastustaa.

En kyllä tiedä kumpi sarja on naurettavampi 24 vaiko CSI Miami, jossa on se punatukkainen miesnäyttelijä, joka hiihtää matalana eteenpäin, istuu aina pöydänkulmalla selkä kuulusteltavaan päin, käyttää aurinkolaseja sisällä ja puhuu yksitoikkoisella nuotilla.