aamulla herätyskello soi. Luulin että on lauantai ja olin aivan (valinnainen rumasana) kiukkuinen. Olin valmis vääntämään niskat nurin keneltä tahansa. HerraHakkarainen pomppasi pystyyn kuin sähköjänis ja ryntäsi ajamaan partaansa, pakko oli uskoa, että on arkipäivä. Mikä herätys.
Henkinen stressi ja täysikuu ovat koko yön piiskanneet herraHakkarais-poloa. Tai oikeastaan minua poloa, kun paimennan häntä herrahakkaroinneiltaan takaisin sänkyyn. (Kyllä, siitä se nimi tulee!)

**

Eilen illalla juhlittiin. Isosiskon ihanin puoli on hänen valtava kykynsä temmata muut mukaansa hänen mielialoihinsa, hänen riemuunsa (ja myös hänen raivoonsa - ei niin hyvä).
Nyt oli hyvä ilta, Isosisko halusi viettää halloweenia pimeässä lastenhuoneessa, touhusi ja hääräsi itsekseen ja tuli pyytämään jotain pientä ruokaa. Minuahan ei tarvitse ylipuhua pitkään, lupasin, että kirjastoreissun jälkeen järjestetään yhteiset kekkerit lastenhuoneessa. Kävin itsekseni pikaisesti kirjastossa ja vapautin herraHakkaraisen lähtemään töihin. Ja sitten aloimme lasten kanssa puuhata. Isosisko voiteli leipiä, lauantaimakkarasta, kurkusta ja tomaatista tehtiin leipien päälle kauhunaamoja, banskunpalaset olivat "mätiä varpaita", mehu "liskonräkää" ompusta leikkasin piparimuotilla halloween-tähtiä. Jälkiruuaksi syötiin viikonlopulta jäänyttä suklaakääristä, jonka koristelin rakeilla kummituksen päiksi. Pöytä nostettiin keskelle lattiaa. Pimensimme lastenhuoneen, vain yövalo pantiin vähän hehkumaan ja verhoa avattiin niin, että kuu kumotti sisään. Musiikiksi keksin tempaista pakanallisen-bakkanaalisen Carmina Buranan, vaikka se enemmän keväästä kertookin. Pikkusisko keskittyi kuuntelemaan, jostain syystä se musiikki kosketti häntä syvältä. En muista kuunnelleeni sitä vuosiin.
Loputkin iltapuuhat sujuivat juhlien jälkeen hyväntuulisesti. Tytöt pyyhkivät pöytää useaan otteeseen suihkuun pääsyä odotellessaan.

**

Tänään täällä verstaalla: kaksi tuntia maalivahtihanskamiestä (tunnetaan kuulemma piireissä myös nimellä Suomen vaatimattomin). Puimme läpi uusimmat korjaukset ja kiemurat ("tämä ei ole ehdotus"), seitkytluvun poliittiset kiemurat ("maltillinen siipi voitti muutamalla äänellä") ja työergonomiat ("se oli aivan uraauurtava ratkaisu siihen aikaan"), netin tyttösivut ("en ole puoleen vuoteen enää käynyt") ja urheilevien naisten erityisongelmat verrattuna miehiin ("täytyy käyttää kunnon liivejä"), sekä luonnollisesti historiallisuraauurtavan tekstinpläjäyksen historiallisuraauurtavuuden ("tämä on kuule sellainen juttu mikä kuluu monissa käsissä ja sitä luetaan kuin piru raamattua").
Munkkeja ei ollut tarjota, mutta maalivahtihanskamies varustautui kotimatkalle kourallinen keksejä taskussaan.
Viikon päästä hanskaillaan taas.

**

kirjastoreissulla pohdin, pitäisikö kouluihin ottaa perinteisten jälkkärin ja muikkarin lisäksi käyttöön jonkinlainen yhdyskuntapalvelu rangaistuksen muotona. (Ei, Isoveli ei ole vielä saanut istumista). Tuntuu siltä, että ainakin tässä koulussa häkki heilahtaa melkein liian vähästä, ja sellaisista asioista, joihin voisi ehkä puuttua toisin keinoin. Opeilta se tietysti vaatisi aktiivisuutta, jämäkkyyttä, eri tavalla kuin pelkkä vapausrangaistus.